Puolueeton matkareportaasi:

Satunnainen matkailija Lahden MP-messuilla

Huom! Seuraava tarina on pelkkää fiktiota ja mahdolliset kiinnekohdat todellisuuteen pelkkää sattumaa.

6.2.2010, klo 5:15. Kello herättää. Vaikka vielä edellispäivänä lievästi sanottuna v***tti nousta kylmään aamuun, tänään ponkaisen innolla pystyyn jännityksen maku suussa. Tai sitten suussa maistuu edellisillan viskien ja kaljojen viehkeä jälkimaku. Aamupalaksi nautitaan raavaalle miehelle sopiva pieni jukurtti, pikainen ruoansuodattimien huoltotoimenpide ja kuteet niskaan. Hajusteitten, kuten esimerkiksi deodoranttien käyttö, jätetään edelleen naisten huoleksi. Vielä korkeaoktaaniset matkaeväät mukaan ja ei muuta kuin tienviereen tolppa-apinaa kyttäämään.

Kaupungintalon tienoille kerääntyy kuuden maissa muutama muukin innosta täriseviä motoristi. Tai ehkä railakkaalla edellisillalla on osansa myös tärinässä. Onneksi matkakalusto saapuu paikalle aikataulujen mukaan. Allekirjoittanut kömpii kartturin paikalle, arvon PJ:n toimiessa luotettavana kuskina. Ensimmäiset rohkaisuryypyt ovat siis paikallaan jo moottoritien alussa.

Matka taittuu aluksi hieman unettavissa tunnelmissa. Onneksi etupenkkiläiset kokeneina matkaajina tajuavat hyvissä ajoin vaihtaa rauhallisen musiikin kunnon metallimättöön, jotta uneliaammatkin mopoilijat saadaan menoon mukaan. Kupilliset mokkaa Parkanon erämaaparatiisissa, pikaiset henkoset rikastettua happea ja taas matka jatkuu. Koska lasikantisesta laulukirjasta oli tässä vaiheessa jo puolet ”tavattuna,” päätti etupenkki-DJ vaihtaa musiikin hieman rempseämpään Junnu Vainion tuotantoon. Ja matkaa jatkettiin kohti Lahtea etupenkin laulaessa ja takapenkkiläisten kärsiessä ensin mainitusta.

Tampereen ja Lahden välillä koettiin reissun ensimmäinen todellinen pettymys Hesenbaarin työntekijöiden ollessa vielä tuutumassa edellisillan pirskeitä pois verestään. No huoltoaseman baarista löytyi onneksi maailman parasta aamupalaa, pekoniin käärittyä pekonia. Painotan edelleen siis että peloton joukkomme nautti tässä vaiheessa myös kiinteää ravintoa, jottei jää kenellekään epäselväksi.

No, pikkuhiljaa Lahti läheni ja jännitys kasvoi. Samassa suhteessa kasvoi kartturin humalatilakin. Lahdessa auto pysäköitiin messujen pääpenetroitumis-aukon välittömään läheisyyteen. Kuljetuskaluston kampiakselin pyöriessä vielä viimeisiä kierroksiaan, kävi välittömästi selväksi että paluumatkalle vaihtuu vieläkin holtittomampi kuski. Tilanne vaati välitöntä lisärohkaisua ja laulukirjaan tutustumista pohjia myöten.

Entree-jonotus sujui yllättävän kivuttomasti ja optimistisemmat ehtivät jo unelmoimaan väljistä käytävistä ja tyhjistä baaritiskeistä, joiden takana kymmeniä palvelualan ammattilaista, odottamassa vain sormen nostoa... Valitettavasti MC:n hallituksen lähettämä etutiedusteluosasto kumosi moiset unelmat välittömästi: Jano oli jo yllättynyt uutta juomaa jonottaessa. Tiedustelun perusteella strategiaksi valittiin monesti toimivaksi todettu ”saavutetuista asemista pidetään kiinni” –pelikartta. Eli eikun vapaata jakkaraa baarista metsästämään.

Niin, kai niistä moottoripyöristäkin on pakko jotain mainita näin alan julkaisussa. Yamahan uusi ”harhautus” todettiin ihan kelpo kauppakassiksi emännille, Hondan tonnikakssatanen matkamotoristin unelma ei ollutkaan ”niin ruma” kuin kuvista oli etukäteen todettu ja Kotarilla pystyy edelleen koukkaamaan sivupolkuja pitkin kotiin siinä vaiheessa kun motoristin oktaanipitoisuus on päässyt nousemaan tieliikennelain hyljeksimälle tasolle. Ducatin katutappelija on edelleen ykkönen ja jos osastolla olisi ollut hiemankin osaavampi myyjä, olisi riski sellaisen päätymisestä Vaasaan ollut huomattavasti tämänkertaista myyntipuhetta suurempi.

No, jossain vaiheessa iltakin läheni ja nestetankkauksessa saavutettiin hyväksyttävä taso. Taisteluryhmämme ryhmittäytyi uudelleen ja aloitti pitkän siirtymisen kohti Vaasaa. Paluumatka pohjustettiin toki hankkimalla laulukirjojen täydennysosia varmasti riittävä määrä. Muuten paluumatkasta ei ole hirveästi raportoitavaa, mitä nyt allekirjoittaneelle ilmestyi matkan aikana Sonatan uusi äänite ja kengät hukkuivat toviksi. Onneksi törmäsin jalkineisiini päälläni, joten pystyin vielä tutustumaan Vaasan riehakkaaseen yöelämään.

Loppukaneettina todettakoon reissu onnistuneeksi. Illalla mystisesti kädestä kadonnut, juuri sytytetty, syöpäkäärylekin löytyi onnellisesti takintaskusta. Loppuun palaneena, valitettavasti.

Kiitos ja anteeksi. Huutoniemen Runke West, ”Satunnainen vatkaaja”